Ei etäisyys ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota!

Läksiäiset vietin eilen lempi tyttöjeni kanssa ja eihän siellä muutamilta kyyneliltä voinu välttyä vaikken ajatellu että vielä tulen herkistelemään koska näen melkeepä heitä kaikkia ainakin kerran ennen lähtöö <3 

Meitä oli siis koossa 15 hengen porukka :) ystävii lähempää Mäntsälästä hiukan kauempaa Hikiältä ja vielä vähän kauempaa Helsingist. Juttuu lensi ja hauskaa oli ja neljä tuntii vierähti aivan liian nopeesti. Syötii, pelatti wiillä, jutskailtii, oltii, otettii kuvia ja PAM puun takaa tuli sit yllätyksenä mega upee laatikko ->selviytymispakkaus jenkkeihin ja kirja jonka tekoon on käytetty 183 päivää, 103 post-it lappuja, loistavia harhautuksia ja paljon liimaa... kirjast ei voi kiittää tarpeeks! ...Kiitti rakkaat <3 

Sain myös aiivan ihanan tyynyliinan johon tärkeet ystäväni olivat kirjoittaneet nimensä ja toiselle puolelle kaikkia erillaisia asioita jotka liitty yhteisiin vuosiimme ja uskomattoman taitavasti tehtyjä paperitaitoksia sekä näin videon johon oli kerätty vähän kaikenlaisista tilanteista kuvia musta ja kavereistani :D ...KIITOS

Tänään sanoin just aamul taas hyvästit ihanalle ja mulle tosi rakkaalle ihmiselle ku en nää sitä nyt pitkää aikaa ja sit aloin miettii et jos tääki on hankalaa nii entäs sit se fiilis ku joudun sanoo kaikille muillekki moikka vaikka ennen on aina voinut sanoo "nähää huome". 

Nyt vaa mietin et mun pitää Iha just sanoo "nähää vuoden pääst" mun rakkaimmille ihmisille joita ilman on vaikee elää. Mut onneks kaikki tukee muo ja oottaa innoissaa et saan ikimuistoisen vuoden nii lähen täält hyvillä mielin sillä tiiän et ku tuun takas nii ne on muo vastassa, niiku mä heitä <3

äääää mä putoan!! <3

Laatikon sisältö...(oikeassa yläkulmassa yksi sivu kirjasta) <3

Tytsit ikävä jo!

<3 susse

ps. 3 AAMUU!!! ja pakkaukset vielä niin keske et huh huh...kerkeenköhä tekee kaike mitä pitäis??...

pps.Iso kiitos ja kumarrus Ansulle joka oli mahtava leipuri apuri yön pikkutunneille asti ja aamun ensi säteiden aikaan <3

Pennies and dimes for a kiss

Tänään kävin hiukan äidin ja siskon kanssa shoppailemassa tuliaisia isäntäperheelle ja ostamassa matkalaukut. Aikaa kuluikin melkein koko päivä mutta tuliaisista tarttui käteen vain puolet eli vielä pitää metsästää lisää :D mutta onneksi reissu päättyi onnellisesti ku monien kauppojen kiertelyjen jälkee löysimme vihdoin matkalaukut joihin rakastuin ensisilmäyksellä joten ne lähti sit mukaan :D ja samsungin Ipad on myös postissa tulossa ensiviikolla! JEI! 

Tässä kuvia ostoksista :D

Mun OMAT matkalaukut!! <3<3<3

USA adapterit, tärkeä ostos vaihtarille! :D

korvapuusti ohje <3

hiukan tuliaisia mutta vielä lisää tulossa :)

Expoltakin tuli viikolla kirje jossa tuli vaihtari pinssi :) ja Soft landing campin ohjelma ja muutamia käytännön ohjeita

Lähtö vaa lähenee ja päivät vähenee...huiii alkaa jo vähä jänskättäää ;D

12. AAMUU!!!

<3 susse

Haastattelu

Eli haastattelu mul oli tosiaa kaheksas päivä maaliskuuta, viiden aikaan illalla, exploriuksen konttorilla. Mut ennen ku kerron haastattelusta, kerron vähä tapahtumista ennen sitä.

Lähetin siis mun ilmottautumis lomakkeen sunnuntaina 26.2 ihan illalla, olimme päivän aikana äidin kanssa lukeneet ja käyneet exploriuksen (mahtavia:)) sivuja läpi sekä esitettä ja sitten illalla mietittiin just ennen ku olin lähössä nukkumaan et lähetetääkö nyt tuo ilmottautuminen vai ei...no sitten äiti jo painoikin lähetä painiketta... olin niiiin innoissani et sen yön unet jäi melko pieniksi xD Seuraavana päivänä oli sitten sähköpostii tullu viesti et ilmottautuminen on tullu perille ja haastattelija tulee pian ottamaan yhteyttä, sopien haastattelun ajan ja liitteenä oli semmone student profile juttu joka piti täyttää (<-siel oli muute yks vaikee kysymys ku enkunki ope sano et se on kirjotettu väärin, niin siin oli sit miettimis et mitä siihe vastaa). Sitten sitä jännitettiin joka päivä et koskas se puhelin soi ja mitä mun pitää sinne sanoo ja äääää!... se oli pelottavaa.

No ekan kerran puhelin soi torstai aamuna koulun ruokailussa. Pikkasen hypähti sydän kurkkuun kun näin haastattelijan numeron puhelimen näytöllä. Siinä sitten panikoin kavereille ja ihmettelin et mitä se kouluun soitteli (mut aattelin et se varmaa luulee et mul on nyt hiihtoloma) ja enhän mä nyt tääl voi vastaa, kesken ruokailun, joten en vastannut puhelimeen. Olin sit koko loppu päivän ihan paniikis et jos se soittaa uudestaa et mitä mä teen ja ja ja... oli kyl kavereil hommaa ku mä vaa pälpätin hysteerisenä et mitä mun pitää tehä =D No sit puhelin soi taas... ja kesken köksän oppitunnin! En ees uskaltanu kattoo puhelinta ku tiesin et se on se haastattelija (ja eihän tunnil saa vastaa puhelimeen!). Aloin taas kavereille höpöttää et nyt se taas soittaa, ku tunsin miten puhelin tärisi taskussani ja sit opettaja tuli ihmettelee mitä oikee tapahtuu, kuka soittaa? No saipa ainaki köksän opettaja suuren selityksen koko vaihto-oppilas vuodesta...hihi... Ope oli heti et vastaa vaa mut olin jo höpöttäny sen verran kaua et soitto loppu. Oli vaa tosi kiva tunne ku oisin saanu luvan vastaa siihen =) Parin tunnin pääst koulun loputtua puhelin soi jälleen. Onneks mul oli mun pari hyvää kaverii vieres tukemas nii uskalsin lopulta vastata... (thank you girls <3)... joten haastattelu ajaksi sovittii sitten viikon päässä oleva torstai. Ja päätin et suoritan sen exploriuksen toimistolla vaikka haastattelija kyl sano et haastattelun voi tehä myös kahvilas (mut olin sillee et en kyl mee sönköttää enkkuu jolleki yleiselle paikalle, ku tiesin et enkku ei voi sujuu kauheen hyvin jos jännittää niin paljon ku mä :))

Torstai koitti. Pääsimme lähtemää kotoolta hiukan liian myöhään mutta onneksi tämän kerran äiti ajoi helsinkiin melko lujaa niin kerkesimme exploriuksen toimistolle tasan viideltä. :) Toimistolla odottelikin jo iloinen haastattelija. Haastattelussa oli siis eka kysymyksiä suomeksi ja sitten muutamia enkuksi ja lopuksi oli viellä sellainen ylläri pylläri :O (mut kait sekin meni ihan hyvin) Aluksi hiukan juteltiin ja haastattelija kysyi jääkö äiti siihen vai meneekö toiseen huoneeseen ja päädyttiin siihen että äiti lähtee pois niin ei jännitä niin paljoon (jos ymmärrätte mitä tarkoitan :)) Haastattelu sujui minusta erittäin mukavasti vaikka suu oli ihan kuiva, sönkötin aivan liikaa ja pää löi välillä todella tyhjää. Minusta tuntuu että sönkötin suomen kielessä jopa enemmän kuin enkussa :D Haastattelija oli minusta todella mukava aina kun en oikeen tiennyt miten vastaisi niin hän heti auttoi. Ja huomasimme myös että meissä on paljon samaa, olemme kuulemma olleet samassa tanssikilpailussa :) Mutta juuu, haastattelu sujui tosiaa ihan hyvin, olin aivan turhaan jännittänyt sitä. mutta minua oli kyllä todella paljon auttannut se kun olin kotona harjoitellut englanniksi muutamia mahdollisia kysymyksiä ja vastauksia (kannattaa kokeilla) Haastatteluni oli noin puolitoista tuntia pitkä mutta ei se tuntunnu yhtään niin pitkältä kun oli tosiaan erittäin mukava haastattelija.

Olin aivan innoissani haastattelun jälkeen, soitin heti yhdelle kavereistani ja höpötin jälleen todella paljon sillä minä olen sellainen höpöttäjä kun jännitän tai kun jokin jännittävä tilanne on mennyt ohi. Mietin vain koko ajan että pääsinköhän "läpi" että hyväksytäänkö minut "alustavasti" vaihto-oppilaaksi.

Jälleen anteeksi kirjoitus virheet ja toivottavasti ymmärsitte edes jotain.

<3 susse