Goodbye

It is hard to say goodbye when you are leaving someone for a year but it is so much harder to say goodbye when you don't know will you ever come back...

Just on tultu kodin ovesta sisälle, heitetty laukut huoneen lattialle ja saunassa käyty ja nyt kirjottamassa blogiin päivitystä. Suomessa oon nyt siis takasi et sinne se vuosi hujahti. En osaa ees selittää tuntemuksii täl hetkel. Ainut sana joka kuvaa tätä hetkee on Hämmentävää. Oon niin onnellinen et sain tän mahollisuuden mennä vaihtoon ja oon onnellinen et oon vihdoin kotona mutta samalla niin surullinen ku en tiiä koska nään mun Amerikan perheen ja kaverit uudellee. On vaa vaikee kuvastaa tuntemuksia ja viel ei ees oikee käsitä et nyt se on sit ohi. Sinne se meni. Nyt olla kotona, ja samalla on jätetty toinen koti jälkeen.

Viimeset päivät meni siis tosi nopee ja paljon oli tekemistä. Äiti ja Isä tuli Portlandiin perjantaina 6.6 ja käytää keskustas ja Mt. Hoodis ja muis Portlandis nähtävyyksis ja sit perjantaina oli Graduation minkä jälkee vanhempani lähtivätkin New Yorkin kautta SUomea kohti. Graduation oli upee ja sen jälkee menin kaverille yöks että mukavassa seurassa tuli American high school graduation night vietettyy :)

Yks unelma on taas takanapäin niin mihis sitä suuntais seuraavaks? Miten voi vuosi mennä niin nopee? Ihan ku oisin unessa ja ku herää oisin viel Portlandis. Outo tunne...

13.6 Perjanataina menin kavereiden kaa Red Robiniin viimeiselle illalliselle ja sit lauantai iltana alkoki matka Washington DCtä päin year ending campin merkeissä. Vikat päivät meni ihan liian nopee mut täs taas kuvii mitä kaikkee viel ehti tapahtuu mun vikoilla viikoilla amerikoissa ja pääkaupungis DCssä. 

Ikävä on kova Oregonia ja on outoo ku ei voi/tartte puhuu enkkuu ja kaikki tuntuu jotenki tosi pieneltä Suomessa. Mut kivaa on ku pääs saunaan ja perheen ja kavereiden luo mut viel odotan sitä iskuu ku älyän etten iha heti ole Portlandiin palaamassa. Nyt sitte kiireisen kesän viettoon ja keräämään rahaa matkaan Portlandiin :)

Farewell

And I will swallow my pride
You're the one that I love
And I'm saying goodbye
(Portland 2013-2014)

<3 susse

ps. Juu hiukset tuli leikattuu jo jokin aikaa sitten mutta en lisännyt kuvia niistä kun halusin sen tulla yllätyksenä kavereille. Mutta tässä on siis ennen ja jälkeen kuvat :D

10 DAYS!

Kymmenen päivän päästä jätän Portlandin!!! Kymmenen päivän päästä jätän mun 10kuukauden kestäneen elämän. Kymmenen päivän päästä oon Washington DC:ssä, hiukan lähempänä Suomea. Kymmenen päivän päästä mä alotan matkani kotiin.

Kymmenen kuukautta meni kyllä aivan älyttömän nopeasti ja paljon on kyllä ehtiny tapahtua. Tänään oli viimeinen koulupäivä ja huomenna sitten senior aamiainen ja grad harjotukset. Äiti ja Isä saapuuki sit Portlandiin perjantaina ja maanantaina on sitte graduation! Hui!!!

Mitäs on siis tapahtunu viime postauksen jälkeen? Hmmm...Oon ollu One acts produktiossa mukana ja ne esitykset on nyt sitte ohi. Kuoron Variety show oli myös just viime viikonloppuna. Yearbook tuli viime viikol et oon pari edellist päivää metsästäny vaa ihmisii allekirjottaa sen :D Kiirettä on pitäny ja paljon oon viettäny aikaa koululla ja yrittäny nähä kavereita niin paljon ku oon pystyny. Yksityiskohtia en nyt jaksa alkaa selittämään noista produktioista mut voin vaik myöhemmi jos kiinnostusta löytyy. Aa ja olin myös kipeen pari viime viikko et kävin jopa lääkäril ja sain semmosen oranssin jenkki lääke purkin!! Haha jee olin niin innoissani siit :D Vaihtarien loppu party oli myös tossa viime kuun lopulla.  Mut joo täs taas muutamii kuvia mitä on tapahtunu :)

 

 

Niin 14.6 lähen tosiaa portlandista kohti Washington DC:n vuoden loppu leiriä ja sieltä sitte saavun kotiin 18.6. Hui ku on niin miksattuja fiiliksiä. Tässä aivan mahtava teksti jonka kaveri pisti mulle löyettyään sen jostai. Vaihtarin kirjottama siis. Täydellinen kuvaamaan tän hetken tuntemuksia:

"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.
In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears, we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.
We will leave our best friends to return to our best friends.
We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last winter and every winter before.
We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday.
As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.
You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.
Who will you call first?
What will you do your first weekend home with your friends?
Where are you going to work?
Who will be at the party Saturday night?
What has everyone been up to in the past few months?
Who from school will you keep in touch with?
How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?
Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.
We now know the meaning of true friendship.
We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.
We've left our worlds to deal with the real world.
We've had our hearts broken, we've fallen in love.
There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.
Just weeks from now we will leave.
Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.
No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this winter, and hopefully years to come.
We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.
Just weeks from now we will arrive.
Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.
We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year.
We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.
In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.
And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.
In just weeks.
Are you ready?"

Nähää siis pian Suomi! Nyt yritän ottaa kaiken ilon irti minkä voin näist vikoist päivist. Ne menee vaa aivan liian nopee enkä oo viel valmis sanoo hyvästejä :/

<3 susse